Kautokeino

Ajattelin ensin, että laitan vain kuvia reissusta, mutta täytyyhän tätä hieman avata sanallisestikin.

Kautokeino, tai suomalaisittain Koutokeino (ensimmäinen istuu paremmin suuhun), on Pohjois-Norjassa sijaitseva kunta, jossa suurin osa asukkaista ovat saamelaisia. Kautokeinoa kutsutaankin saamelaisuuden keskukseksi. Lähdimme tutustumaan Kautokeinoon ja Kautokeinon korkeakouluun (sekä opettajaopiskelijoihin) helmi-maaliskuun vaihteessa koulumme kuvataidekasvatuksen sivuaineporukalla yhdessä Tampereen yliopiston käsityöopettajaopiskelijoiden kanssa. Reitti vei yöjunalla Tampereelta Kolariin ja Kolarista bussilla Kautokeinoon.

Päässä oli jos jonkinmoista mielessä kehitettyä kuvaa kyseisestä paikasta. Moni odotti vuoria, kuusia, poroja, harvaan asuttua aluetta sekä stereotyyppisesti saamelaisia kansallispuvussaan. Kun pääsimme paikanpäälle, oli todellisuus melko erilainen. Kautokeino paljastui sympaattiseksi kylämäiseksi paikaksi, jossa oli taloja vieri vieren. Kuusia ja vuoria ei ollut, vaan vaivaiskoivuja sekä vaaroja. Porojakaan ei nähty, sillä meidän olisi pitänyt lähteä pidemmälle keskustasta, jotta olisimmenähneet niitä.  Kansallispuvun käyttäjiä bongasimme muutaman. Paikka oli hyvin kaunis ja sininen. Lunta oli paljon. Koiria pidettiin pihoilla vapaana, ja saimme kuulla, että se on ihan normaalia, että koirat käyvät ominpäin kävelyllä, sillä ne osaavat palata kyllä kotiin. Ensimmäisenä iltana yksi koira seurasikin meitä aika matkan meidän mökin ovelle saakka.

Kautokeinossa olimme muutamalla luennolla, joissa meille kerrottiin saamelaisuudesta, Kautokeinosta lähtöisin olevasta taideprojektista sekä saamelaisesta käsityöstä. Lisäksi meillä oli neulanreikakamera- ja poronsarvityöpajat. Reissun aikana kävimme  muun muassa paikallisessa museossa sekä Juhlsin hopeapajassa - joka on muuten aivan mieletön paikka! Saksalaissyntyinen Regine ja tanskalaissyntyinen Frank Juhls perustivat hopeapajan  Kautokeinoon vuonna 1959. He asuvat siellä edelleen ja tekevät töitä, jonka pääsimme omin silmin todistamaan (Regine on ylemmässä kuvassa kiinnittämässä pieniä elementtejä seinään). Hopeapaja ei ole mikä tahansa korupaja, vaan se on kokonaisuudessaan yksi suuri taideteos, joka sisältää myös paljon tarinoita. Rakennus on sekä ulkoa että sisältä täynnä ihastuttavia yksityiskohtia. Hopeapajassa on paljon upeita saamelaiskoruja, joista osa sitoo itseensä mielenkiintoisia tarinoita ja myyttejä (ylempänä kuvassa olevat komsiopallot mm. suojaavat lapsia maahisilta). Jos Kautokeinoon joku joskus päättää lähteä, niin suosittelen Juhlsin hopeapajassa käymistä! Aivan uskomaton paikka.

Reissu opetti uusia asioita ennestään vieraaksi jääneestä saamelaisuudesta. Itse saamenkieltäkään en ole ennen kuullut muualta kuin ylen saamenkielisistä uutisista. Nyt saimme jonkinlaisen raapaisun saamelaiseen kulttuuriin. Viivyimme Kautokeinossa ma-to, jonka aikana meille oli järjestetty oman ajan lisäksi paljon toimintaa. Reissu olisi voinut kestää hieman pidempäänkin, jotta olisimme päässeet patikoimaan vaaroille ja keskustan ulkopuolelle. Mainittakoon vielä että hotelli Thon tarjoili tähän astisen elämäni aamupaloista parhaimman!! (Tiedoksenne: me opiskelijat emme majoittuneet kuitenkaan hotelliin, vaan pieneen "mökkikylään".) Kiitos tästä upeasta mahdollisuudesta!