Kuva: Topi-Aleksi Lohiranta
Miten mä löydänkään itseni taas tietokoneen ääreltä lisäilemästä räpsyjäni blogiin? Uuteen blogiini. Kolmanteen blogiini. ARE YOU BULLETPROOF -blogin ylläpitö muuttui raskaaksi pakkopullaksi vuosina 2014 ja 2015, eikä se enää edes tuntunut omalta. Samaan aikaan koulu painoi kovasti päälle, joten blogi jäi jäähylle, jonka myötä se katosi olemattomiin. Aikalailla tasan vuosi sitten pinnalle nousi ajatus uudesta blogista, jolloin aloinkin kokoamaan etsin -blogiani. Kuitenkin usko omiin kykyihini sekä ottamiini kuviini oli heikko, joten etsin jäi puolitiehen. Vuosi eteenpäin, ja nyt olen tässä.
Miten etsin eroaa aikaisemmista blogeistani? Ainakin lähtökohdiltaan.
Etsin on paikka, johon kokoan ottamiani kuviani. En osaa kirjoittaa, joten sen osuus jääköön vähemmälle (tai katsotaan nyt). Kuvia on kertynyt kovalevylleni jonkin verran, ja on harmillista, että ne lojuvat siellä. Koen, että kuvani saavat niin sanotusti uuden arvon, kun ne näkevät päivänvalon. Oma instagram -tilini on ollut paikka, johon olen kuviani julkaissut, mutta ei sekään tunnu oikealta paikalta. Etsin on minulle kuin portfolio tai valokuva-albumi. Kokoan tätä itseäni varten, mutta toki on hienoa, jos jotakuta muuta kiinnostaa kuvani. En ole valokuvaaja, en ota "oikeaoppisia" kuvia (mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan), enkä tuota laadukasta materiaalia. Vuodesta 2006 lähtien, kun ensimmäisen digikamerani hankin, olen huomioinut kuvien ottamisen, ja siitä asti olen sitä halunnut tehdä ja oppia. Koen, etten vieläkään osaa kuvata, mutta kuvaan silti. Siinä on jotakin, mistä tykkään. Kai se on valokuvaamisen mahdollisuudet sekä sen monipuolisuus: hetken vangitseminen, tarinan kertominen, asioiden analysointi, tunteiden peilaaminen, lavastetun tilanteen rakentaminen tai vaikkapa materiaalien, tekstuurien, värien sekä yksityiskohtien tallettaminen. Tämän takia tykkään katsella maailmaa etsimen läpi, sillä sieltä voi paljastua sekä todellisuus että epätodellisuus. Mitä sitten etsiikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti