Monica & Niko

Paluu heinäkuuhun ja superhelteisiin. Tällöin mulle suotiin superkunnia päästä taltioimaan rakkaiden kihljakuvat heille merkitykselliseen paikkaan. Täältä heidän yhteinen tarina sai aikoinaan alkunsa. Onnea onnea onnea! ♥

Yyterin lietteet

Pastelliunelmaa

 

Kuvat huokuvat ihanan herkullisia pastellivärejä! Kiitos kolmen elementin: Emmin neuleen, Matleenan korvakorujen sekä Vanhan Rauman. Emmi on uskomaton mimmi, hän neuloo itse vaikka ja mitä, kuten kuvissa päällään olevan paidan! Omien sanojensa mukaan hän on neulonut pienestä tytöstä lähtien ja tekee sitä joka päivä. Emmin korvissa koristavat karkkimaisen suloiset KAARELLA -korvakorut ovat puolestaan Matleenan käsialaa. Ne ovat nyt juurikin ne maanantaimallit, joita ihastellaan rankasti.

Tutustu ihmeessä Emmin ihanaan vähäraumalaine -blogiin! Sieltä löytyy lisää tän naisen upeita luomuksia ja ihania kuvia! Ja täältä taas pääset kuolaamaan ja shoppailemaan Matleenan maanantaimalleja! Maanantaimallien visuaalisesti herkulliset nettisivut laittaa sut haluamaan näitä suloisia puisia koruja. Yritäpäs olla ostamatta, et onnistu.

Ullakko

Harmaalinnan lampaat

 Kuten instagramtilillänikin jo totesin, olen vuoden sisällä tavannut enemmän lampaita kuin koskaan aiemmin. Niitä olen tavannut ja paijannut kuviksen sivuaineen retkillä sekä kotikonnuillani. Nämä lampaat on kyllä osanneet hurmata. Erityisesti ahvenanmaanlammas tuntuu olevan todella sosiaalinen laji. Tänäänkin siis kävin tervehtimässä lammaskamuja.

Kuulin, että Suomessa järjestetään vuosittain paimenviikkoja toukokuusta syyskuuhun. Ideana on se, että hakija pääsee viikoksi majoittumaan tiettyyn kansallispuistoon/suojelualueelle luonnon keskelle tehtävänään hoivata ihanaa lammaskatrasta. Ihastuin tästä ideasta, joten tutustuin asiaan enemmän lueskellen luontoon.fi sivustoa. Näihin maksullisiin paimenviikkoihin voi siis hakea tammikussa arvonnan kautta. On sekä lammas- että lehmipaimenkohteita. Kokemusta näiden kavereiden hoidosta ei tarvitse kuulemma olla, sillä Metsähallituksen Luontopalvelut perehdyttävät uudet paimenet. IHANAA! Olen enemmän kuin kiinnostunut tällaisesta. Täytynee jättää hakemus tammikuussa, sillä viikko kauniissa maisemissa lampaiden kanssa olisi varmasti kokemuksena rentouttava ja ikimuistoinen.

Lampaista kuvankäsittelyyn. On erittäin turhauttavaa käsitellä kuvia (säätää käyriä sekä väritasapainoa), jos tietokoneen näytön värit ovat päin mäntyä. Se mikä näyttää tällä näytöllä hyvältä, saattaa näyttää toisella aivan kamalalta – tai ei ainakaan siltä, miltä sen on ollut tarkoitus näyttää.  Tämän takia tuo seikka täytyy ottaa aina huomioon kun säädän kuvia. Kuvia ei saisi muokata sellaisiksi, että ne näyttäisi koneella hyvältä. Oman tietokoneen näyttö on siis liian sinertävä, joka on ilmeisesti hp:n koneille suht ominaista. Värejä on yritetty kalibroida sekä kotona että huollossa, mutta eipä tuolle asialle voi mitään tehdä. Ylhäällä oleva kuva havainnollistaa tuskani. (Täytyy myöntää, että tässä kuvassa tietokoneella oleva otos näyttää vielä värittömämmältä kuin oikeasti tietokoneelta katsellessa...) Tietokoneen sekä kännykän näytöltä näkyvä kuva on tismalleen sama, kyseessä on sama tiedosto. Ero on käsittämätön, vaikka kännykän näyttö taitaa vielä liioitella tuota värikylläisyyttä. Olen  jo vuosia katsonut kuviani sekä telkkarista että muista tietokoneista, eivätkä ne koskaan näytä siltä, mikä niiden on ollut tarkoitus. En voi oikeastaan tietää, että mikä pääte näyttää värit oikein. Turhauttavaa. Onneksi tällä nykyisellä tietokoneella alkaa kuitenkin olla ikää jo sen verran, että kohta saa sijoittaa uuteen koneeseen. Seuraavan tietokoneen kriteerit ovatkin muun muassa tehojen lisäksi mattapintainen näyttö sekä kohdillaan oleva näytön väritasapaino.

Kurjenrahka

Katariina

Vaiennettu morsian

Kuvataidekasvatuksen sivuaineen tehtävä, jossa tuli analysoida Gunnar Berndtsonin Morsiamen laulu -maalausta taiteellisin keinoin. Vaiennettu morsian -kuvan takana on ajatus naisten ja tyttöjen asemasta, pakkonaittamisesta, avioliiton ja häiden sukupuolittamisesta sekä siitä, että miksi oletetaan kaikkien naisten haluavan naimisiin.

Hiitteenkari

Näkijä

Taivas rakastaa

Maanantai 17.08.2015 klo 21:49 & 21:52, Otanlahti Rauma. Näillä näkymin tuleva kesä on viimeinen, jolloin voin kauniin auringonlaskun bongatessa polkea fillarilla Otanlahteen räpsimään kuvia. Syksyllä on nimittäin kulhossani vanha lusikka, mutta uudet murot. En usko, että kotikunnakseni koituisi enää Rauma. Kolmen vuoden aikana tuli koettua Raumalla asumista 24 neliöisessä "ankeuttajaluukussa" (vain pyöristetyt ja pehmeät seinät puuttuivat). Ikävä ja arvostus omaa, aitoa ja alkuperäistä kotikuntaani, Poria, kohtaan kasvoi. Ja tietysti se niin sanottu porilaisen identiteetti. Saihan siitä aika paljon lokaa ihmisiltä  — siis siitä porilaisuudesta.

Raumalla oli siis oma aikansa tämän porilaisen elämässä. Raum o ain raum, mutta kiitti, mulle riitti.